Etusivu Miten kaikki eteni

Holocaustin vuodet pähkinänkuoressa

1921-33: Natsien tie valtaan

Vuonna 1921 Adolf Hitleristä tulee kansallissosialistisen puolueen NSDAP:n puheenjohtaja. Tämä vain noin tuhatjäseninen puolue kannattaa voimakasta keskusvaltaa, jonka johdossa on yksinvaltias Johtaja, Führer.

Marraskuussa 1923 natsit tekevät niin sanotun olutkellarikaappauksen Münchenissa. Se epäonnistuu ja johtajat, Hitler mukaan lukien, tuomitaan lieviin vankeusrangaistuksiin. Vankilassa ollessaan Hitler kirjoittaa teoksen Mein Kampf (Taisteluni).

Vuoden 1930 eduskuntavaaleissa natsipuolue tekee läpimurtonsa keräten 18% äänistä. Vuonna1932 tulos on 37%. 30. tammikuuta 1933 Hitleristä tulee Saksan valtakunnankansleri. Hän aloittaa heti työnsä demokraattisen järjestyksen syrjäyttämiseksi. Häikäilemättömän manipuloinnin seurauksena eduskunta hyväksyy lain, joka antaa Hitlerille diktaattorin valtuudet. Heinäkuun 14. päivänä kaikki muut puolueet kielletään ja Saksasta tulee yhden puolueen diktatuuri.

1933-39: Lisääntyvää sortoa

Natsit aloittavat sortotoimet heti valtaan päästyään. Jo maaliskuussa 1933 he organisoivat juutalaisvastaisia mellakoita ja juutalaisten omistamiin kauppoihin suuntautuvaa ostoboikottia. Saman vuoden kesäkuussa perustetaan ensimmäiset keskitysleirit: Dachau, Buchenwald, Sachsenhausen ja Ravensbrück. Niihin viedään ensin poliittisia vastustajia: kommunisteja, sosiaalidemokraatteja ja ammattiyhdistysaktiiveja.

Juutalaisiin kohdistuva syrjintä lisääntyy jatkuvasti. Juutalaisilta kielletään maan omistaminen, lehtien toimittajina työskenteleminen ja heidät suljetaan sairasvakuutuksen ulkopuolelle. Vuonna 1935 hyväksytyissä Nürnbergin laeissa evätään juutalaisilta äänioikeus sekä juutalaisten ja "arjalaisten" väliset avioliitot kielletään.

Marraskuun 9. ja 10. päivän välinen yö 1938 tunnetaan nimellä "Kristalliyö". Saksan Pariisin lähetystön virkailijan murhaa - murhaaja oli nuori juutalaispakolainen - käytetään tekosyynä hirvittävän pogromin organisoimiseen. Yön aikana 191 synagogaa tuhotaan ja 7 500 kauppaa ryöstetään. 91 juutalaista murhataan ja noin 30 000 lähetetään keskitysleireihin.

1939-41: Sota

Syyskuun 1. päivänä 1939 Saksa hyökkää Puolaan. Kaksi päivää myöhemmin Iso-Britannia ja Ranska julistavat sodan Saksaa vastaan. Toinen maailmansota on syttynyt.

Puolassa elää sodan syttyessä paljon juutalaisia, noin 3 miljoonaa eli kymmenesosa väestöstä. Saksalaiset miehittäjät ajavat maalla asuvat juutalaiset kaupunkeihin, joihin perustetaan ghettoja. Juutalaisten sallitaan asua ainoastaan ghetoissa. Vuoden 1940 alussa aletaan karkottaa juutalaisia ghetoista eri keskitysleireihin. Puolalaisia vammaisia ja mielisairaita tapetaan kaasuvaunuissa.

Vuoden 1940 aikana Saksa valloittaa Tanskan, Norjan, Ranskan, Benelux-maat ja Romanian. Seuraavana vuonna Saksa valloittaa Bulgarian ja Jugoslavian. Kesäkuussa 1941 Saksa hyökkää Neuvostoliittoon ja valloittaa siltä suuria alueita. Suurin osa manner-Euroopasta on nyt Saksan vallan alla.

Saksalaisarmeijan edetessä itään operoi sen miehittämillä alueilla eritysryhmiä (ns. Einsatzgruppen). Nämä surmaavat - usein paikallisväestön avulla - kymmeniä tuhansia juutalaisia. Pian alkavat myös karkoitukset lähinnä Puolassa sijaitseviin leireihin.

1942-45: Lopullinen ratkaisu

Natsien juutalaispolitiikka ei ole yhdenmukainen vaan kehittyy ajan myötä. Alussa keinona Saksan "vapauttamiseksi" juutalaisista on maastamuuttoon ohjaaminen ja pakottaminen. Erilaisten sortokeinojen toivotaan johtavan siihen että mahdollisimman moni juutalainen lähtisi maasta ja Saksasta tulisi näin "juutalaisista vapaa" (judenrein, judenfrei). Moni tekeekin näin. Vielä vuonna 1940 natsit suunnittelevat juutalaisten joukkomuuttoa Madagaskarille. Suunnitelma ei kuitenkaan toteudu.

Ajan kuluessa natsipolitiikka kypsyy niin sanotun Lopullisen ratkaisun (Endlösung) käyttöönottoon. Juutalaisongelma tulee ratkaista juutalaisten kirjaimellisella ja lopullisella tuhoamisella. Tammikuun 20. päivänä 1942 kokoontuvassa Wannseen konferenssissa lyödään lukkoon lopullisen ratkaisun suunnitelma. Samalla päätetään asian salaamisesta. Salassapitosyistä natsit käyttävät peiteilmaisuja, eräänlaista salakieltä, jossa mm. "kuljetus itään" tarkoittaa karkotusta leireihin ja "erityiskohtelu" surmaamista.

Vuoden 1942 tammikuussa toteutetaan myös ensimmäiset kaasukammiosurmat Auschwitz-Birkenaun leirissä Zyklon B -kaasulla. Etelä-Puolassa sijaitseva Auschwitz-Birekenau on sekä työ- että tuhoamisleiri. Nyt otetaan myös käyttöön puhtaasti tuhoamiseen tarkoitettuja leirejä: maaliskuussa Belzec, huhtikuussa Sobibor ja kesäkuussa Treblinka. Näissä surmataan valtava määrä juutalaisia: Belzecissä noin 600 000, Sobiborissa noin 250 000 ja Treblinkassa noin 900 000. Treblinkassa surmataan mm. Varsovan ghetosta karkotetut juutalaiset. Vain muutamia kymmeniä karkotetuista jää eloon näiltä leireiltä.

Keväällä 1944 Saksa miehittää Unkarin, jonka juutalaisväestö on varsin suuri. Ruotsalaisen diplomaatin Raoul Wallenbergin ja muiden pelastustyöstä huolimatta yli 400 000 heistä karkotetaan Auschwitz-Birkenaun leiriin, jossa surmataan kaasulla jopa 9 000 ihmistä päivässä. Syksyllä 1944 natsit aloittavat Puolan romanien järjestelmällisen surmaamisen. Murhatoimet kiihtyvät vaikka Saksa kokee sotilaallisia tappioita kaikilla rintamilla.

Heinäkuun 24. päivänä 1944 neuvostoarmeija vapauttaa Majdanekin leirin. Maailma saa silmiensä eteen näissä leireissä tapahtuneet hirmuteot. Tammikuussa 1945 natsit tyhjentävät Auschwitz-Birkenaun, kaasukammiot tuhotaan ja vangit joutuvat kävelemään ns. kuolemanmarsseilla länteen. Tammikuun 27. päivänä puna-armeija vapauttaa tämän leireistä kuuluisimman.

Huhtikuun viimeiseinä päivänä Hitler tekee itsemurhan ja toukokuun 8. päivänä 1945 Euroopassa on lopulta rauha. Ihmiset juhlivat kaduilla mutta miltei kuuden vuoden sota on ollut tuhoisa. Syksyllä 1945 käynnistetään Nürnbergin oikeudenkäynnit, jossa johtavia natseja syytetään sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä kohtaan. 12 syytettyä tuomitaan kuolemaan ja kolme elinkautiseen vankeusrangaistukseen.