Antisemitismin syitä

Kysymys:

Kysymys liittyy lähinnä Euroopassa vallinneeseen yleiseen juutalaisvastaisuuteen, joka sitten groteskilla tavalla huipentui tunnetuin seurauksin. Aiemmassa vastauksessa viitattiin juutalaisvihan "järjettömyyteen". Itse kuitenkin jonkin verran ihmisluonteeseen tutustuneena huomauttaisin että tunteet, miksi viha kuten rakkauskin on luettava, ovat aina "järjettömiä" ja siksi kyseisen adjektiivin käyttö siinä yhteydessä on jokseenkin kyseen alaista.

Meillä Suomessa on kaikenlaisia vanhan kansan tuntemia sananlaskuja ihmisten välisistä suhteista ja suhtautumisesta, ja yleinen vire niissä on kiteytettynä: "niin metsä vastaa kuin sinne huutaa." Tätä taustaa vastaan halauaisin esittää varsinaisen kysymykseni: pystyvätkö juutalaiset tai Jad Vashem myöntämään joitakin seikkoja, jotka saivat eurooppalaiset miltei parin tuhannen vuoden ajan tuntemaan vastenmielisyyttä juutalaisia kohtaan? Paljon tietysti liikkui huhuja ihmissyönnistä ja sen sellaisesta alkaen, mutta pienenkin antipatian on perustuttava johonkin järjellä käsitettävään todelliseen syyhyn. Eli onko juutalaisissa itsessään ollut mitään vikaa vainojen syntyyn?

Vastaus:

Tutkijat, ehkä aivan erityisesti juuri juutalaiset tutkijat, ovat viimeisten vuosikymmenien ajan pyrkineet kartoittamaan antisemitismin syitä. 1800-luvulta nykypäivään ulottuvan juutalaisvihan historiallisen taustan kartoittaminen on helpompaa kuin lausua yleistä määritelmää antisemitismin syvimmmästä olemuksesta niin, että se selittäisi nykyisenkin antisemitismin sitkeän olemassaolon. Irrationaalistahan - jos sillä tässä tarkoitetaan asia-argumenttien poissaoloa - antisemitismi todella on ja yhteiskunnan muuttuessa ja yleisen sivistystason kohotessa se on sitä aina vain enenevässä määrin. Esimerkiksi tästä käy korkean sivistyksen ja teknologian maa, Japani, jossa esiintyy erittäin voimakasta juutalaisvihaa vaikka maassa tuskin edes on juutalaisia. Jean-Paul Sartre onkin kirjoittanut osuvasti: "Jos juutalaista ei olisi, antisemiitti kyllä keksisi hänet."
Rotuoppien puolelle ollaan vaarassa luiskahtaa, jos lähdetään etsimään juutalaisista ihmisistä esimerkiksi luonteenpiirrettä, joka olisi johtanut vihaan. Historiallisten taustojen kartoittaminen sensijaan on mahdollista ja tähän kuuluvat myös juutalaisesta perinteestä juontuvat sosiaaliset toimintamallit.
Eurooppalaisen juutalaisvihan juuret ovat kahtalaiset: 1) antiikin juutalaisviha, joka jatkuu juutalaiskansan oudoksuntana aina modernille ajalle saakka sekä 2) kristillisen kirkon uskonopillisesti istuttama juutalaisvastaisuus. Lyhyesti sanottuna: 1) Juutalaiset ovat jo muinaisen Välimeren alueen kulttuuripiirissä olleet "outoja", yksijumalaisia, eristäytyviä, omiin puhtaussääntöihinsä pitäytyviä, ympärileikattuja, sapatinviettäjiä jne. jne. Sama ympäristöstä erottuva omalaatuisuus on jatkunut läpi eurooppalaisen historian. Salo W. Baronin slogan "Dislike of the unlike", lienee paras tiivistelmä tällä kohden. 2) Kirkon paini juutalaisuuden kanssa on oma lukunsa. Kristillisen juutalaissuhteen paradoksi piilee uusi liitto -ajatuksen yhteentörmäyksessä juutalaiskansan itsepäisen olemassaolon ja vanhaan liittoon pitäytymisen kanssa. Juutalaiset ovat olleet sekä Jeesuksen kansa ja ilmoituksen välittäjiä että tarvittaessa myös Jeesuksen surmaajia ja ilmoituksen vääristäjiä. Juutalaisuuden olisi oikeastaan pitänyt väistyä historian hämärään mutta toisaalta heidän olemassaolonsa kurjuudessa on vain hyvä todistus Jumalan suunnitelmista. Tämän kaltainen ajattelu kristallisoitui jo varhaisten kirkkoisien käsissä ja johti keskiajalle tyypilliseen juutalaisten demonisointiin. Koska juutalaisten katsottiin olevan paholaisen omia saatettiin heidän tehtäväkseen myös sälyttää kristitylle sopimattomia tehtäviä kuten rahanlainaus korkoa vastaan. Stereotyyppisenä elävä käsitys juutalaisten kiinnostuksesta rahaan ja taipumuksesta koronkiskontaan juontaa juurensa tähän.
Määritelmän "järjetön" sijaan voisimme yrittää kuvata juutalaisvihaa paradoksaalisena:
Antisemitismia esiintyy siellä missä on paljon juutalaisia. Silloin he ovat "kaikkialle soluttautunutta vierasta ainesta". (antiikin Rooma, nykypäivän USA) Samalla antisemitismi voi olla hyvin voimakasta siellä missä ei ole yhtään juutalaista. Silloin he ovat "tuntematon uhka, salaliitto kulissien takana". (Japani)
Antisemitismia esiintyy, kun juutalaiset ovat saavuttaneet hyvän aseman yhteiskunnassa. Silloin juutalaiset ovat "koronkiskureita" ja "keinottelijoita". (Länsi-Eurooppa, USA) Mutta antisemitismia esiintyy myös jos juutalaiset ovat köyhiä. Silloin he ovat "Untermenschen". (1800-1900 -luvun Itä-Eurooppa)
Antisemitismi saa käyttövoimaa, jos juutalaiset eristäytyvät. (Rooma, Eurooppa keskiajalle asti) Mutta jos he pyrkivät sulautumaan, on se vaarallista valtaväestön identiteetille. (valistusajan Eurooppa)
Antisemitistisia asenteita ruokkii jos juutalaiset ottavat hiljaisen, alistuvan asenteen. Silloin juutalaiset ovat "tyypillisesti selkärangattomia" ja "syntyneet orjuuteen" (holocaust ja sen jälkipuinti) Jos he taas aktivoituvat olemassaolon taistelussa, he saavat tuomion aggressiivisuudesta. (Nykypäivän Lähi-Itä)

Tämä kysymys liittyy aiheisiin: Antisemitismi, Rotuoppi