Vastaukset aiheesta Bergen-Belsen

Anne Frankista

Kysymys:

Olen kuullut että Anne Frankin päiväkirja on hyvä ja ystävät on suositellu sitä mulle mut voitko kertoa mulle jotain Anne Frankista, siitä joka kirjoitti sen nuoren tytön päiväkirjan, pliis!

Vastaus:

Anne Frank on tunnetuimpia holocaustin uhreja. Hän on Saksassa 1929 syntynyt juutalaistyttö. Frankin perhe muutti Hitlerin valtaannoustua Amsterdamiin. Heinäkuussa 1942 he piiloutuivat hollantilaisen perheen turviin ja pysyivät piilopaikassaan kunnes Gestapo pidätti heidät elokuun 4. päivänä 1944. (Myöhemmin 1960 luvulla natsirikollisten jäljittäjänä tunnetuksi tullut Simon Wiesenthal löysi Anne Frankin pidättäneen miehen. Hän ei toki ollut mikään merkittävä natsirikollinen mutta asialla oli suuri merkitys, koska jo tuolloin esiintyi uusnatsien levittämiä väitteitä ettei mitään Anne Frankia koskaan ole ollut olemassakaan!) Pidätyksen jälkeen perhe vietiin ensin Hollannin pohjoisosassa sijainneelle Westerborkin keskitysleirille. Syyskuussa heidät kuljetettiin viimeisellä Westerborkista lähteneellä kuljetuksella karjavaunussa Auschwitziin, jossa perheen äiti sittemmin kuoli. Anne ja hänen sisarensa Margot siirrettiin Bergen-Belseniin, jossa molemmat kuolivat sairauteen leirin kehnoissa oloissa maaliskuussa 1945 - siis vain pari kuukautta ennen sodan päättymistä. Kuollessaan Anne oli 15-vuotias. Frankin perhettä auttanut hollantilaisnainen, Miep Gies, säilytti Annen päiväkirjat, jotka julkaistiin vuonna 1947 ja nyt ne ovat 67 kielelle käännettyinä tunnettuja kautta maailman. Anne Frankin talo (siis talo ja piilopaikkana käytetty lisäsiipi) Amsterdamissa on eräs kaupungin tunnetuimpia tutustumiskohteita ja sen ulkopuolella on lähes jatkuva jono. Anne Frankin isä, Otto Frank, säilyi hengissä Auschwitzista ja asui sodan jälkeen Sveitsissä. Hän kuoli 91-vuotiaana vuonna 1980. Perheen suojelijana Amsterdamissa toiminut Miep Gies julkaisi vuonna 1988 muistelmakirjan "Anne Frank, suojattini." (Tammi, 1988).

Katso myös internetsivuja The Anne Frank Center USA tai Anne Frank House, Amsterdam

Montako juutalaista murhattiin nimenomaan kaasuttamalla?

Kysymys:

Onko mitään arvioita siitä kuinka paljon juutalaisia oltaisiin tapettu nimenomaan kaasuttamalla(eli lukuunottamatta ampumisia, kuolemaan nälkiinnyttämisiä jne...)?

Vastaus:

Einsatz-ryhmät teloittivat ampumalla n. 2 miljoonaa juutalaista. Ghetoissa sekä muiden sortotoimien kautta kuoli 800.000. Keskitysleirien uhreja oli siis runsaat 3 miljoonaa. Valtaosa heistä kuoli kaasukammioissa, mutta varsinkin sodan loppuvaiheessa myös nälkä ja sairaudet vaativat uhrinsa. Kaasukammiot poistettiin käytöstä vuoden 1944 lopussa, mutta silti vuonna 1945 kuoli 100.000 juutalaista. Esim. Bergen-Belsenissä kuoli 15.4.-20.6.1945, eli siis sen jälkeen kun brittisotilaat olivat vapauttaneet leirin 14.000 vankia, jotka eivät enää olleet pelastettavissa.

Missä leireissä oli kaasukammio?

Kysymys:

Olen ymmärtänyt, että vain kuudessa (Auschwitz, Maidanek, Treblinka, Belzec, Kulmhof ja Sobibor) tuhoamisleirissä oli kaasukammiot, ja että näissä leireissä tuhottiin systemaattisesti ne 4 miljoonaa juutalaista. Yllätyksekseni luin, että myös Stuthofissa oli kaasukammio. Kysymykseni: Kuinka monessa keskitysleirissä -em. kuutta leiriä lukuunottamatta - oli kaasukammiot, ja kuinka systemaattisesti niitä käytettiin ?

Vastaus:

Tavallisesti on tehty ero tuhoamisleirin ja keskitysleirin välillä. Tuhoamisleireissä tapettiin ihmisiä systemaattisesti kaasukammiossa, kun taas keskityleiriessä hyödynnettiin vankien työvoimaa. Usein niissäkin oli kaasukammio, jotta työhön soveltumattomat vangit voitaisiin surmata vähin äänin. Tätä tarkoitusta varten ei tarvittu suurta kaasukammiota. Kuitenkin myös keskityleireissä joissa ei ollut kaasukammiota nälkä, kulkutaudit, onnettomuudet ja teloitukset levittivät kuolemaa. Esim. Bergen-Belsenissä kuoli 15.4.-20.6.1945, eli siis sen jälkeen kun brittisotilaat olivat vapauttaneet leirin 14.000 vankia, jotka eivät enää olleet pelastettavissa. Luku 4 miljoonaa sisältää sekä kaasukammioissa tapetut että ghetoissa ja keskitysleireissä nälkään, kulkutauteihin ja onnettomuuksiin menehtyneet ja teloitetut. Näiden lisäksi Einsatz-ryhmät ampuivat itärintamalla edetessään 2 miljoonaa juutalaista, joita ei siis ensin suljettu keskitysleireihin.
Kaasukammioita oli tuhoamisleirien lisäksi esim. Sachsenhausenissa ja Ravensbrückissa lähellä Berliiniä, Natzweiler-Struthofissa Strasbourgin lähellä, Mauthausenissa (Itävalta) ja Stutthoffissa (Puola). Myös Dachaussa (Baijeri) oli kaasukammio, mutta sitä ei koskaan otettu käyttöön. Sodan loppua kohti olot kaikissa leireissä pahenivat. Idässä menetetyt leirit evakuoitiin, minkä vuoksi jäljellä olevat leirit sullottiin täpötäyteen, ja elintarvikehuollon muutenkin luhistuessa keskitysleirivangit jäivät kaikkein vähimmälle. Varsinkin lavantauti raivosi useissa leireissä; siihen kuoli esim. Anne Frank Bergen-Belsenissä vuonna 1945.
Kaasukammioita natsit käyttivät jo vuosina 1939-41 ns. Armomurha-ohjelmassa, jossa kaikkiaan otettiin hengiltä ainakin 120.000 vammaista, kehitysvammaista ja ns. epäsosiaalista yksilöä.