Vastaukset aiheesta Einsatz-ryhmät

Tiesivätkö saksalaiset tuhoamisleireistä?

Kysymys:

Onko totta, kun saksalaiset ovat väittäneet olleensa tietämättömiä tuhoamisleirien olemassaolosta? Kuinka paljon todellisuudessa Saksan kansa tiesi juutalaisten kohtalosta 30- ja 40-luvulla?

Vastaus:

Osa juutalaisiin kohdistuvista sortotoimista olivat tietenkin julkisina toimenpiteinä ilmeisiä kaikille saksalaisille. Tällaisia olivat esim. huhtikuun 1. päivän 1933 boikottikampanja, Nürnbergin rotulait, Kristalliyön tapahtumat 1938 sekä monet juutalaisiin kohdistuvat julkiset häpeä-, takavarikko- ja karkotusrangaistukset.
Varsinaisen ihmisten tuhoamisen ja Lopullisen ratkaisun päämäärän natsikoneisto pyrki pitämään salassa tässä kuitenkaan täysin onnistumatta. (Katso SS-kersantin Auschwitzissa allekirjoittamaa vaitiololupausta) Samoin oli laita ns. eutanasia-ohjelman, joka elokuussa 1941 jouduttiin osin ajamaan alas, koska protestit laitoksissa tapahtuvien armomurhien johdosta kävivät liian voimakkaiksi.
Yleisesti oli tiedossa, että juutalaiset katosivat itään lähettämisen myötä. Tarkat menettelytavat heidän suhteensa jäivät kuitenkin osalle kansasta hämärän peittoon. Kuinka moni tiesi, ja miten paljon, on kysymys, jota on koetettu lukuisin tutkimuksin selvittää mutta lopullinen vastaus jää hämärän peittoon. Kysymys on herkkyytensä vuoksi myös tutkimustulosten luotettavuuden suhteen ongelmallinen. Tilannetta kuvannee hyvin lause: Useimmat tiesivät niin paljon, että ymmärsivät, että on parempi olla tietämättä kovin paljoa. Voidaan kuitenkin liioittelematta todeta, että yli puolella aikuisista saksalaisista oli käsitys siitä mitä keskitysleireissä tapahtui.
On lisäksi muistettava, että ihmismäärä, joka suoraan tai välillisesti oli tekemisissä joukkosurmien kanssa tai omin silmin niitä todistamassa (SS:n jäsenet, Einsatz-ryhmät, keskitysleirihenkilöstö, miehitetyissä maissa toimivat poliisivoimat, osa Wehrmachtista jne.), oli huomattavan suuri, jokatapauksessa kymmeniä tuhansia, ja näiden ihmisten perheidenkään tuskin voidaan ajatella jääneen täysin pimentoon.

Montako juutalaista murhattiin nimenomaan kaasuttamalla?

Kysymys:

Onko mitään arvioita siitä kuinka paljon juutalaisia oltaisiin tapettu nimenomaan kaasuttamalla(eli lukuunottamatta ampumisia, kuolemaan nälkiinnyttämisiä jne...)?

Vastaus:

Einsatz-ryhmät teloittivat ampumalla n. 2 miljoonaa juutalaista. Ghetoissa sekä muiden sortotoimien kautta kuoli 800.000. Keskitysleirien uhreja oli siis runsaat 3 miljoonaa. Valtaosa heistä kuoli kaasukammioissa, mutta varsinkin sodan loppuvaiheessa myös nälkä ja sairaudet vaativat uhrinsa. Kaasukammiot poistettiin käytöstä vuoden 1944 lopussa, mutta silti vuonna 1945 kuoli 100.000 juutalaista. Esim. Bergen-Belsenissä kuoli 15.4.-20.6.1945, eli siis sen jälkeen kun brittisotilaat olivat vapauttaneet leirin 14.000 vankia, jotka eivät enää olleet pelastettavissa.

Missä leireissä oli kaasukammio?

Kysymys:

Olen ymmärtänyt, että vain kuudessa (Auschwitz, Maidanek, Treblinka, Belzec, Kulmhof ja Sobibor) tuhoamisleirissä oli kaasukammiot, ja että näissä leireissä tuhottiin systemaattisesti ne 4 miljoonaa juutalaista. Yllätyksekseni luin, että myös Stuthofissa oli kaasukammio. Kysymykseni: Kuinka monessa keskitysleirissä -em. kuutta leiriä lukuunottamatta - oli kaasukammiot, ja kuinka systemaattisesti niitä käytettiin ?

Vastaus:

Tavallisesti on tehty ero tuhoamisleirin ja keskitysleirin välillä. Tuhoamisleireissä tapettiin ihmisiä systemaattisesti kaasukammiossa, kun taas keskityleiriessä hyödynnettiin vankien työvoimaa. Usein niissäkin oli kaasukammio, jotta työhön soveltumattomat vangit voitaisiin surmata vähin äänin. Tätä tarkoitusta varten ei tarvittu suurta kaasukammiota. Kuitenkin myös keskityleireissä joissa ei ollut kaasukammiota nälkä, kulkutaudit, onnettomuudet ja teloitukset levittivät kuolemaa. Esim. Bergen-Belsenissä kuoli 15.4.-20.6.1945, eli siis sen jälkeen kun brittisotilaat olivat vapauttaneet leirin 14.000 vankia, jotka eivät enää olleet pelastettavissa. Luku 4 miljoonaa sisältää sekä kaasukammioissa tapetut että ghetoissa ja keskitysleireissä nälkään, kulkutauteihin ja onnettomuuksiin menehtyneet ja teloitetut. Näiden lisäksi Einsatz-ryhmät ampuivat itärintamalla edetessään 2 miljoonaa juutalaista, joita ei siis ensin suljettu keskitysleireihin.
Kaasukammioita oli tuhoamisleirien lisäksi esim. Sachsenhausenissa ja Ravensbrückissa lähellä Berliiniä, Natzweiler-Struthofissa Strasbourgin lähellä, Mauthausenissa (Itävalta) ja Stutthoffissa (Puola). Myös Dachaussa (Baijeri) oli kaasukammio, mutta sitä ei koskaan otettu käyttöön. Sodan loppua kohti olot kaikissa leireissä pahenivat. Idässä menetetyt leirit evakuoitiin, minkä vuoksi jäljellä olevat leirit sullottiin täpötäyteen, ja elintarvikehuollon muutenkin luhistuessa keskitysleirivangit jäivät kaikkein vähimmälle. Varsinkin lavantauti raivosi useissa leireissä; siihen kuoli esim. Anne Frank Bergen-Belsenissä vuonna 1945.
Kaasukammioita natsit käyttivät jo vuosina 1939-41 ns. Armomurha-ohjelmassa, jossa kaikkiaan otettiin hengiltä ainakin 120.000 vammaista, kehitysvammaista ja ns. epäsosiaalista yksilöä.

Suurimmat natsirikolliset

Kysymys:

ketkä olivat suurimpia natsi rikollisia?
katsoin tässä juuri elokuvan kuin lopullinen ratkaisu joka kertoi wanseen konferenssista.
siinä oli tuntemattomia nimiä natsi-historiasta paitsi heyndrich ja eichmann.

kysymys 2
oliko ss:llä joku erikois joukko joka suunnitteli kaikki nämä hirmu rötökset 30 luvulla niinkuin kirjassa pitkien puukkojen yöt kerrotaan? en muista kirjailijan nimeä.

Vastaus:

Natsirikollisten luokittelu ei ole aivan helppoa. Johtoportaan henkilöt eivät omakätisesti tappaneet ihmisiä, sen tekivät heidän alaisensa. SS:än johtajaa Heinrich Himmleriä voitaneen kuitenkin pitää Hitlerin rinnalla suurimpana rikollisena.
1940-hirmutöitä ei tiettävästi suunniteltu kovin pitkälti etukäteen. Vielä 1941 Hitler harkitsi juutalaisten siirtämistä Madagaskarille. SS:llä oli neljä erikoisjoukkkoa, ns. Einsatz-ryhmää, jotka ennen hyökkäystä Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941 valmistautuivat murhaamaan juutalaisia sitä mukaa kuin joukot etenivät, mutta nämä muodostettiin vasta hyökkäystä edeltävinä kuukausina.

Walter Rauffin asema ja rikokset

Kysymys:

Miksi Chile ei luovuttanut Walter Rauffia ja minkälainen asema hänellä oli SS-joukoissa? Minkälaisista rikoksista häntä epäiltiin?

Viitaten 21.9.2005 Iltasnomat Simon Wiesenthal

Vastaus:

Walter Rauff oli SS-upseeri ja RSHA:n (valtakunnan turvallisuusviraston) jäsen. Hän oli ratkaisevassa asemassa kaasuvaunujen (kaasukammioiden edeltäjien) kehittämisessä juutalaisten tappovälineenä massateloitusten sijasta. Hän oli Otto Ohlendorfin tosituksen mukaan osasyyllinen sekä kaasuvaunujen käyttöön Einsatz-joukkojen toimesta että myöhemmin samaan toimintaan Mauthausenin keskitysleirissä. Chile ei luovuttanut häntä koska Chilellä ja Saksalla ei ollut luovutussopimusta. (Lähteet: http://www.holocaust-history.org/questions/rauff-walter.shtml; http://de.wikipedia.org/wiki/Walter_Rauff

Juutalaisten surmaaminen ennen Wannseen koknferenssia

Kysymys:

Hei!
Kiinnostaisi tietää vastaus seuraavaan kysymykseen: Kuinka paljon juutalaisia oli surmattu Wannseen konferenssiin (20.1.1942) mennessä? Kuinka systemaattista juutalaisten murhaaminen tuossa vaiheessa oli? Oliko se enemmänkin "kokeiluluonteista", suuntaa hakevaa kuin systemaattista?
Holokaustin kieltäjäthän väittävät, ettei Euroopassa ollut tarpeeksi juutalaisia murhattavaksi - vaikka Wannseen konferensin lukumäärät kertovat jotain ihan muuta.

Vastaus:

Einsatz-ryhmien lasketaan murhanneen n. 2 miljoonaa, mikä tarkoittaa systemaattista murhaamistaq. Niiden toiminta ajoittuu pääasiasiallisesti Wannseen koknferenssia edeltävään ajanjaksoon.