Vastaukset aiheesta Armomurha

Kiistävätkö revisionistit myös eutanasia-ohjelman olemassaolon?

Kysymys:

Pyrkivätkö revisionistit kiistämään myös natsien eutanasiaohjelman, T4:n? Käsittääkseni kehitysvammaisia kaasutettiin samalla tavalla kuin juutalaisia, ja T4 oli holokaustin kenraaliharjoitus.

Vastaus:

Tietääksemme eutanasia-ohjelman olemassaoloa ei kukaan pyri kyseenalaistamaan. Eräs holocaustin kieltäjien päättelyketjun osanenhan on ollut se, että koska ei ole löydetty Hitlerin antamaa kirjallista käskyä juutalaisten suunnitelmallisesta joukkotuhosta, sellaista ei siis myöskään ole tapahtunut(!). Armomurhaohjelman kohdalla ei holocaustin kieltäjä voi tukeutua tähän päätelmään, sillä sitä koskien on olemassa Hitlerin allekirjoittama 1.9.1939 päivätty käsky, jolla Philipp Bouhler ja Karl Brandt valtuutetaan hallinnoimaan eutanasiaohjelmaa.

Voiko Saksan kansa Hitlerin aikana hyvin?

Kysymys:

Millainen Hitler oli kansanjohtajana? Eikö ole totta, että Saksan kansa ei ole koskaan aikaisemmin eikä Hitlerin jälkeen voinut kansallisesti yhtä hyvin kuin tuona aikana?

Vastaus:

Mitä tulee Saksan kansan kansalliseen hyvinvointiin, voi kysyä mitä sillä tarkoitetaan. Jos on kyse siitä, että saksalaisille vakuutettiin että he jo syntyperänsä voimasta ovat parempia kuin kaikki muut ihmiset, vastaus voisi olla myöntävä. Toisaalta on kysyttävä mitä saksalaisia tarkoitetaan. Myös Saksan juutalaiset olivat saksalaisia. Natsien ns. armomurha-ohjelmassa murhattiin 120.000 vammaista, mielisairasta, kehitysvammaista, homoa tai ns. epäsosiaalista yksilöä. Näiden saksalaisten ei siis voi sanoa voineen hyvin. Hitleriä kansanjohtajan voidaan pitää populistina: hän korosti usein että hän edustaa tavallisia ihmisiä eikä mitään intellektuelleja. Ja tietenkin hänellä oli valtava vetovoima. Sodan syttymiseen saakka hänellä oli vankka kansansuosio. Sodan sytyttyä hän vetäytyi julkisuudesta, ja sodan kääntyessä tappioksi suosio laantui, ja sen tilalle tuli hirmuvallan ylläpitämä pelko.

Missä leireissä oli kaasukammio?

Kysymys:

Olen ymmärtänyt, että vain kuudessa (Auschwitz, Maidanek, Treblinka, Belzec, Kulmhof ja Sobibor) tuhoamisleirissä oli kaasukammiot, ja että näissä leireissä tuhottiin systemaattisesti ne 4 miljoonaa juutalaista. Yllätyksekseni luin, että myös Stuthofissa oli kaasukammio. Kysymykseni: Kuinka monessa keskitysleirissä -em. kuutta leiriä lukuunottamatta - oli kaasukammiot, ja kuinka systemaattisesti niitä käytettiin ?

Vastaus:

Tavallisesti on tehty ero tuhoamisleirin ja keskitysleirin välillä. Tuhoamisleireissä tapettiin ihmisiä systemaattisesti kaasukammiossa, kun taas keskityleiriessä hyödynnettiin vankien työvoimaa. Usein niissäkin oli kaasukammio, jotta työhön soveltumattomat vangit voitaisiin surmata vähin äänin. Tätä tarkoitusta varten ei tarvittu suurta kaasukammiota. Kuitenkin myös keskityleireissä joissa ei ollut kaasukammiota nälkä, kulkutaudit, onnettomuudet ja teloitukset levittivät kuolemaa. Esim. Bergen-Belsenissä kuoli 15.4.-20.6.1945, eli siis sen jälkeen kun brittisotilaat olivat vapauttaneet leirin 14.000 vankia, jotka eivät enää olleet pelastettavissa. Luku 4 miljoonaa sisältää sekä kaasukammioissa tapetut että ghetoissa ja keskitysleireissä nälkään, kulkutauteihin ja onnettomuuksiin menehtyneet ja teloitetut. Näiden lisäksi Einsatz-ryhmät ampuivat itärintamalla edetessään 2 miljoonaa juutalaista, joita ei siis ensin suljettu keskitysleireihin.
Kaasukammioita oli tuhoamisleirien lisäksi esim. Sachsenhausenissa ja Ravensbrückissa lähellä Berliiniä, Natzweiler-Struthofissa Strasbourgin lähellä, Mauthausenissa (Itävalta) ja Stutthoffissa (Puola). Myös Dachaussa (Baijeri) oli kaasukammio, mutta sitä ei koskaan otettu käyttöön. Sodan loppua kohti olot kaikissa leireissä pahenivat. Idässä menetetyt leirit evakuoitiin, minkä vuoksi jäljellä olevat leirit sullottiin täpötäyteen, ja elintarvikehuollon muutenkin luhistuessa keskitysleirivangit jäivät kaikkein vähimmälle. Varsinkin lavantauti raivosi useissa leireissä; siihen kuoli esim. Anne Frank Bergen-Belsenissä vuonna 1945.
Kaasukammioita natsit käyttivät jo vuosina 1939-41 ns. Armomurha-ohjelmassa, jossa kaikkiaan otettiin hengiltä ainakin 120.000 vammaista, kehitysvammaista ja ns. epäsosiaalista yksilöä.