Vastaukset aiheesta Auschwitz
Rudolf Hössin tunnustukset
Kysymys:
Olen kuullut, että Rudolf Hössin tunnustukset olisivat kidutuksella saatuja. Pitääkö tämä tieto paikkansa?
Vastaus:
Ei pidä. Hössin vanginneet sotilaat pahoinpitelivät häntä, kuten hän itse muistelmissaan kuvaa. Huomionarvoista on, että tätä tietoa ei ole yritettykään pimittää - päinvastoin kuin uusnatsipropaganda yhä halukkaasti väittää. Hänen vankeusaikanaan antamat selostuksensa toiminnastaan kuolemanleirin komendanttina sensijaan eivät liity tähän välikohtaukseen. Väite Hössin todistajanlausuntojen ja muistelmien arvottomuudesta pulpahtaa aika ajoin esille ja leviää mm. internetissä. Kuvaavaa on, että tunnettu ranskalainen, läheiset yhteydet uusnatseihin omaava Robert Faurisson väittää, että hänellä on hallussaan todisteet Hössin kiduttamisesta mutta (kuinka ollakaan) hänellä ei ole lupa esittää niitä eikä kertoa mistä hän on ne haltuunsa saanut. Kun tämänkaltaiset väitteet kaikesta huolimatta elävät voidaan niitä lähestyä myös esittämällä hyvin yksinkertaisia kriittisiä vastakysymyksiä: Jos Höss alkoi kuulusteltaessa kertoa hänelle pakolla syötettyjä tarinoita, täytyy salaliiton olla todella kattava, koska niin monien muidenkin — niin uhrien kuin tekijöiden — todistajanlausunnot ovat yhtäpitäviä Hössin ja muiden kuulusteltujen natsijohtajien sanojen kanssa. Edelleen voidaan yleisemmin ihmetellä minkälainen kidutus saa kuulustellut pysymään lausunnoissaan uskollisesti läpi vuosikymmenien kidutuksen uhan jo poistuttuakin. Niinikään olisi sangen hämmästyttävää, jos Höss vielä kuolemantuomiota odottaessaankin olisi muistelmissaan uskollisesti toistanut liittoutuneiden hänelle sanelemaa tarinaa kaasukammioista ja joukkomurhista.
Rudolf Höss toimi keskitysleirien hallinnossa vuodesta 1934 alkaen, ensin Dachaussa, sitten vuodesta 1938 Sachsenhausenissa, josta hänet 5.1.1940 siirrettiin Auschwitzin komentajaksi. Tässä tehtävässä hän toimi 12.1.1943 saakka. Hän kertoo toiminnastaan seikkaperäisesti sekä todistuspuheenvuorossaan Nürnbergissä (josta luettavissa otteita) että muistelmakirjassaan, jonka hän kirjoitti vankilassa (julkaistu suomeksi 1959). Brittiläiset sotilaat vangitsivat maatyöläisenä esiintyneen Hössin 11.3.1946. Nürnbergin kuulustelujen jälkeen häntä vastaan käytiin oikeudenkäynti Varsovassa. Höss hirtettiin Auschwitzin krematorioalueella 16.4.1947. Neljä päivää ennen teloitustaan kirjoittamassaan, lähinnä Puolan kansalle suunnatussa anteeksipyynnössä hän sanoo: "Kunpa kirjoittamani paljastukset ja kuvaukset kammottavista rikkomuksista ihmiskuntaa ja ihmisyyttä vastaan johtaisivat siihen, että kaikiksi ajoiksi estettäisiin jo edellytyksetkin sellaisiin hirvittäviin tapahtumiin."
Kuka oli Josef Mengele ja onko hän kuollut?
Kysymys:
Mikä oli näiden kohtalo sodan loputtua: Hildegard Lohbauer, Franz Horich, Gertrude Faist, Peter Weingartner, Elisabeth Volkenrath, Wladislaw Ostrewski?
Mengelen rikokset ja onko todisteita siitä että hän todella on kuollut?
Vastaus:
Resurssien rajallisuudesta johtuen joudumme valitettavasti rajaamaan kysymyspalstalla käsiteltäviä aiheita ja välttämään suhteettomasti aikaa vievien biografisten selvitysten tekemistä. Internetissä on erilaisia sotahistorian harrastajien foorumeita, joilta voi kysellä tietoja yksittäisten SS-upseerien toimista ja kohtaloista. (Niiden kautta saataviin tietoihin on tietenkin syytä suhtautua terveen kriittisesti.)
Auschwitzin "Kuolemanenkeliksi" kutsutun tohtori Josef Mengelen tarina on sensijaan luettava laajaa kiinnostusta herättäviin aiheisiin. Mengelen hahmo ja teot ovat myös nousseet eräänlaiseen symboliasemaan ihmisen petomaisuudesta puhuttaessa.
Mengelen (synt. 16.3.1911, v:sta 1938 SS:n jäsen) sekä kollegoidensa että uhriensa todistajanlausunnoilla dokumentoidut rikokset Auschwitzissa vuodesta 1943 alkaen liittyvät sekä hänen toimintaansa valikointia suorittavana lääkärinä että hänen vangeilla suorittamiinsa epäinhimillisiin kokeisiin. Mengele oli ennen SS:n lääkärintehtäviä toiminut Frankfurtin yliopiston perinnöllisyysbiologian ja rotuhygienian instituutissa ja tunsi suurta kiinnostusta kaikenlaisiin poikkeavuuksiin ihmisen perimässä. Hänen "tutkimustoimintansa" uhreiksi Auschwitzissa joutuivat erityisesti romanit ja kaksoset. Mengelen kyseisessä omavaltaisessa tutkijantoimessaan hankkima rikoslista on selittämättömän laaja ja raakalaismainen alkaen myrkkyliuosten ruiskuttamisesta ja elinten poistoista aina mielivaltaisiin teloituksiin saakka. Mengelen toimintaa on käsitelty perusteellisesti toisaalla eikä sitä ole tässä tarpeen yksityiskohtaisesti käsitellä. Auschwitzin lääketieteellisistä kokeista sekä näiden uhreista on jäänyt myös kuvamateriaalia. Sodan päättyessä Mengele jäi liittoutuneiden sotavangiksi mutta muiden rivimiehiksi oletettujen lailla hänet vapautettiin pian. Hän aloitti elämän vapaana Saksassa mutta koki pian maan alkavan polttaa jalkojensa alla ja päätti monien muiden tavoin siirtyä Etelä-Amerikkaan, jossa hänen isänsä perustamalla yhtiöllä oli liiketoimintaa. Vuonna 1949 Mengele sai Argentiinan passin ja piileskeli eri nimillä 35 vuoden ajan, asuen ainakin Paraguayssa ja Brasiliassa. Häntä ei lukuisista yrityksistä huolimatta saatu luovutetuksi oikeuden käsiin Saksaan. Mengele hukkui saatuaan sydänkohtauksen kesken uintiretken vuonna 1979. Myöhemmin Mengelen perhe vahvisti hänen kuolemansa. Vuonna 1992 tehdyt DNA-testit vahvistivat kyseessä olevan Mengelen ruumiin.
Hössin seuraajat
Kysymys:
Jos Rudolf Höss komensi Auschwitzia vuosina 1940-1943, kuka sitten oli vastuussa tammikuuhun 1945 asti? Entä oliko sivuleireillä omat komentajat ja miten heille kävi?
Vastaus:
Rudolf Hössin (komendanttina kesään 1943 saakka) jälkeen leirin komentajina seurasivat Arthur Liebehenschel ja Richard Baer. Liebehenschel, joka Auschwitzin jälkeen siirtyi Majdanekiin, vangittiin sodan päätyttyä ja teloitettiin Puolassa vuonna 1948. Baer puolestaan toimi komendanttina huhtikuusta 1944 asti leirin evakuointiin saakka. Sodan päätyttyä hän katosi etsijöiltä ja esiintyen nimellä Karl Neumann onnistui pysyttäytymään vapaalla jalalla vuoteen 1960 saakka, jolloin joutui vangituksi. Hän kuoli vankeudessa vuonna 1963.
Auschwitzin kolmen pääleirin (Auschwitz I, Auschwitz II eli Birkenau sekä Auschwitz III eli Monowitz) lisäksi kompleksiin kuului 39 alaleiriä tai laitosta. Tyydymme tässä vain viittaamaan internetistä löytyvään listaan.
Mitkä keskitysleirit on museoitu?
Kysymys:
Haluaisin tiedustella mitkä keskitysleireistä ovat nykyisellään "museokäytössä" eli missä pääsee käymään? Bergen-Belsenissä kävin vuosi sitten, mutta siellä oli vain muistomerkkejä yms. Onko jossain jäljellä rakennuksia yms. sekä ns. "oikeat olot"?
Vastaus:
Alla olevat linkit johtavat keskitysleirimuseoiden internetsivuille. Oleelliset ja ajantasalla olevat yhteystiedot, aukioloajat yms. löytyvät sivustoilta. Yksikään leireistä ei ole säilynyt koskemattomana ja "oikeita oloja" voi vain kuvitella mielessään seistessään muistomerkkien ja museoitujen esineiden keskellä tai katsellessaan museoissa esitettäviä valokuvia, diaesityksiä ja filmejä. Suurimpana syynä alkuperäisen katoamiseen on natsien itse toimeenpanema tuhotyö jälkien peittämiseksi tappion käydessä ilmeiseksi. Sodan jälkeen on useiden leirien vankiparakkeja, krematorioita jne. rekonstruoitu mahdollisimman alkuperäiseen asuunsa. Eniten nähtävää ja koettavaa on Auschwitzissa. Tampereen normaalikoulun historiankurssien Juutalaisvainot -sivusto, jolla oppilaat kertovat matkastaan Auschwitziin, on tutustumisen arvoinen. Ko. koulun oppilaat ovat myös suomentaneet Auschwitzin opaskirjasen, joka on ostettavissa paikan päältä.
Tässä linkkejä museokäytössä olevien leirien sivustoille:
Auschwitz, Buchenwald, Sachsenhausen, Dachau, Majdanek, Theresienstadt
Anne Frankista
Kysymys:
Olen kuullut että Anne Frankin päiväkirja on hyvä ja ystävät on suositellu sitä mulle mut voitko kertoa mulle jotain Anne Frankista, siitä joka kirjoitti sen nuoren tytön päiväkirjan, pliis!
Vastaus:
Anne Frank on tunnetuimpia holocaustin uhreja. Hän on Saksassa 1929 syntynyt juutalaistyttö. Frankin perhe muutti Hitlerin valtaannoustua Amsterdamiin. Heinäkuussa 1942 he piiloutuivat hollantilaisen perheen turviin ja pysyivät piilopaikassaan kunnes Gestapo pidätti heidät elokuun 4. päivänä 1944. (Myöhemmin 1960 luvulla natsirikollisten jäljittäjänä tunnetuksi tullut Simon Wiesenthal löysi Anne Frankin pidättäneen miehen. Hän ei toki ollut mikään merkittävä natsirikollinen mutta asialla oli suuri merkitys, koska jo tuolloin esiintyi uusnatsien levittämiä väitteitä ettei mitään Anne Frankia koskaan ole ollut olemassakaan!) Pidätyksen jälkeen perhe vietiin ensin Hollannin pohjoisosassa sijainneelle Westerborkin keskitysleirille. Syyskuussa heidät kuljetettiin viimeisellä Westerborkista lähteneellä kuljetuksella karjavaunussa Auschwitziin, jossa perheen äiti sittemmin kuoli. Anne ja hänen sisarensa Margot siirrettiin Bergen-Belseniin, jossa molemmat kuolivat sairauteen leirin kehnoissa oloissa maaliskuussa 1945 - siis vain pari kuukautta ennen sodan päättymistä. Kuollessaan Anne oli 15-vuotias. Frankin perhettä auttanut hollantilaisnainen, Miep Gies, säilytti Annen päiväkirjat, jotka julkaistiin vuonna 1947 ja nyt ne ovat 67 kielelle käännettyinä tunnettuja kautta maailman. Anne Frankin talo (siis talo ja piilopaikkana käytetty lisäsiipi) Amsterdamissa on eräs kaupungin tunnetuimpia tutustumiskohteita ja sen ulkopuolella on lähes jatkuva jono. Anne Frankin isä, Otto Frank, säilyi hengissä Auschwitzista ja asui sodan jälkeen Sveitsissä. Hän kuoli 91-vuotiaana vuonna 1980. Perheen suojelijana Amsterdamissa toiminut Miep Gies julkaisi vuonna 1988 muistelmakirjan "Anne Frank, suojattini." (Tammi, 1988).
Katso myös internetsivuja The Anne Frank Center USA tai Anne Frank House, Amsterdam
Minkälaisia kokeita keskitysleireillä suoritettiin vangeille?
Kysymys:
Minkälaisia kokeita keskitysleireillä suoritettiin vangeille? Onko näistä kokeista ollut jotain merkittävää hyötyä nykylääketieteelle?
Vastaus:
Natsilääkärien ja -tiedemiesten tekemät lääketieteelliset kokeet voidaan jakaa kolmeen kategoriaan:
1) Kokeet joiden tavoitteena oli omien sotilaiden toimintakyvyn ja eloonjäämismahdollisuuksien kohottaminen. Dachaussa Luftwaffen eli Saksan ilmavoimien lääkärit testasivat painekammiokokeiden avulla ihmisen selviytymistä korkeassa ilmanalassa tavoitteena mm. selvittää kuinka korkealta voi laskuvarjolla hypätä. Näissä kokeissa kuoli 80 vankia ja eloonjääneet 120 teloitettiin kokeiden päätyttyä. Samoin pyrittiin jäädytyskokeilla selvittämään sotilaiden selviämistä kylmissä lämpötiloissa ja hypotermiasta, esim. näiden joutuessa veden varaan pohjoisilla merialueilla. Koehenkilöitä Dachaussa oli noin 300, joista 80-90 kuoli kokeiden yhteydessä. Lisäksi testattiin ihmisen elimistön sietokykyä käytettäessä merivettä juomavetenä. Viimeksimainittujen kokeiden uhreiksi joutui Dachaussa 90 romania.
2) Kokeet joiden tavoitteena oli lääkityksen tai vasta-aineiden löytäminen mm. tarttuviin tauteihin, taistelukaasuihin ja myrkkyihin. Näitä kokeita tehtiin Sachsenhausenissa, Dachaussa, Natzweilerissa, Buchenwaldissa ja Neuengammessa. Vangeilla testattiin mm. malarian, lavantaudin, tuberkuloosin ja hepatiitin tarttuvuutta ja hoitomahdollisuuksia sekä sinappikaasun vaikutuksia.
3) Kokeet joiden taustalla on natsien rotuoppi. Näihin kuuluvat mm. Josef Mengelen Auschwitzissa tekemät kaksostutkimukset, joiden kautta hän yritti selvittää "kaksosten salaisuutta" voidakseen avata ovet arjalaisen rodun ylivertaiselle lisääntymiselle. Sama päämäärä oli naisvangeilla tehdyillä keinohedelmöityskokeilla. Erityisesti Auschwitzissa ja Ravenbrückissa tehtiin sterilisaatiokokeita päämääränä tulevaisuudessa toteutettavat joukkosterilisaatiot sekä testattiin eri rotujen vastustuskykyä tarttuville taudeille. Juutalaisten luurankoja kerättiin tutkimusaineistoksi rotuideologian tieteellisen perustelun nimissä.
9.12.1946 alkoivat Nürnbergissä oikeudenkäynnit 23 johtavaa natsilääkäriä ja tiedemiestä vastaan. Näistä 16 todettiin syyllisiksi ja heistä seitsemän sai kuolemantuomion. Natsilääkärien hirmutöiden paljastuminen johti vuonna 1947 uuden lääkärien eettisen ohjeiston, ns. Nürnbergin ohjeiston, luomiseen.
Keskustelua natsien toimeenpanemien kokeiden tieteellisestä hyödyntämisestä käydään yhä. Raportteja kokeista on säilynyt ja osin julkaistukin. Tieteellisen luotettavuuden kannalta niiden arvo, erityisesti keskitysleiriolosuhteissa tehtyjen, lienee olematon. Myös lopullista ratkaisua edeltävän ajan tutkimuslaitoksissa tehtyjen perinnöllisyysbiologisten tutkimusten arvon tekee kyseenalaiseksi niiden tuloksia ohjaava ideologinen päämäärä. Natsitohtorien tutkimustulosten hyödyntäminen yksittäisissä tapauksissa on ennenkaikkea vaikea eettinen ongelma.
Katso aiheesta Baruch C. Cohenin artikkeli The Ethics Of Using Medical Data From Nazi Experiments.
Osoitteesta A Teacher's Guide to the Holocaust löytyy Nürnbergin natsilääkärioikeudenkäynnin todistusaineistona käytettyä materiaalia, mm. kirjeenvaihtoa lääkärien ja viranomaisten välillä englanninkielisinä käännöksinä.
Mitä on Zyklon-B?
Kysymys:
Olisin halunnut tietää enemmän tästä niin salamyhkäisesta kaasusta nimeltä Zyklon-B?
Ja olen kuullut että se olisi kidemäisessä muodossa, mitä tämä tarkoittaa?
Vastaus:
Zyklon B:tä valmistettiin jo ennen kuin kaasukammio kehitettiin. Se oli syöpäläisiä vastaan käytetty torjunta-aine, jonka Auschwitsissa huomattiin suuressa määrässä ja suljetussa tilassa tappavan ihmisiä. Se oli kidemäistä, ja kaasuntui välittömästi tultuaan kosketukseen ilman kanssa. Zyklon B:tä valmistivat yritukset Tesch & Stabenow ja Degesch, jotka toimittivat sitä vuosina 1941 ja -43 Auschwitziin 19652 kg.
Zyklon-B toimii syaanivetyhapon (HCN) kantaja-aineena. Keskitysleirien kaasutuksissa kuoleman aiheuttava ainesosa oli siis nimeomaan syaanivetyhappo, jonka vaikutus ihmiseen on moninkertainen hyönteisiin verrattuna.
Kummankin Zyklon-B:tä tuottaneen yhtiön johto väitti sodan jälkeen ettei ollut tietoinen valmisteensa käyttötarkoituksesta vaan uskoi toimittaneensa sitä keskitysleirien desinfiointiin. Auschwitzin komendantti Rudolf Höss todisti kuitenkin näitä vastaan ja lisäksi Teschistä löytyi asiapapereita, jotka osoittivat yhtiön edustajien jopa antaneen opastusta aineen tehokkaassa käytössä. Kaksi Teschin johtajaa tuomittiin kuolemaan ja Degeschin johtaja viiden vuoden vankeuteen.
Zyklon-B:n vaikutuksilla ja käytön vaikeudella spekulointi on ollut holocaustin kieltäjien mieliaihe. Tällaiselta spekulaatiolta puuttuu kuitenkin faktapohja ja niihin on useasti vastattu eri asiantuntijatahojen toimesta. Siitä huolimatta, revisionistisille ideoille tyypilliseen tapaan, väitteet jatkavat elämistään mm. internetissä ja mekin saamme niitä aika-ajoin vastaanottaa.
Auschwitzin vapautus
Kysymys:
Tämä on aika turha kysymys, mutta kiinnostaisi tietää kellonaika, jolloin Auschwitz-Birkenaun keskitysleiri vapautui tammikuun 27. päivänä vuonna 1945.
Vastaus:
Ensimmäinen neuvostojoukkojen osasto sai leirin näkyviinsä puolenpäivän aikaan tammikuun 27. päivänä 1945 ja pian tuon jälkeen vapautti jäljelläolevat 7000 vankia, joista suuri osa oli sairaita ja kuolevia. Neuvostojoukkojen lähestyessä saksalaiset olivat tyhjentäneet leirin ja vankeja oli ryhdytty kuljettamaan tai marssittamaan kohti länttä (ns. kuolemanmarssit). Auschwitzin vapauttamisen vuosipäivää 27. tammikuuta vietetään useissa Euroopan maissa, mm. Suomessa, holocaustin muistopäivänä.
Keskitysleirit museokäytössä
Kysymys:
Jos suunnittelee tutustumista Auschwitziin niin mitä muita suositeltavia Holokaustiin liittyviä kohteita olisi lähellä (tai vähän kauempanakin).
Vastaus:
Katso vastaustamme vastaavanlaiseen kysymykseen 18.4.2003. Muistomerkkejä ja laattoja löytyy runsaastikin eri puolilta entistä Kolmatta Valtakuntaa, tosin esim. Puolasta yllättävän vähän. Tiettävästi ainakin Krakovan juutalaiskortteleita ollaan restauroimassa ajatuksena samalla luoda muistomerkki siellä aikoinaan kukoistaneelle juutalaisyhteisölle. Entiset keskitysleirit lienevät kuitenkin paikkoina konkreettisimmin hahmotettavissa ja vaikuttavimpia.
Alta löytyy linkkejä museokäytössä olevien leirien sivustoille. Muiltakin keskityleireiltä löytyy yleensä muistomerkkejä.
Auschwitz, Buchenwald, Sachsenhausen, Dachau, Majdanek, Theresienstadt
Kuinka monta ihmistä mahtui kerralla krematorioon?
Kysymys:
Kiitokseni asiallisesta ja objektiivisesta sivustanne. Tässä kysymykseni:
Paljonko niihin keskitysleirin uuneihin mahtui kerralla? Laitettiinko monta vai yhtä kerrallaan?
Vastaus:
Kuolemanleireissä vangit ensin tapettiin kaasukammioissa, minkä jälkeen ruumiit poltettiin krematoriouuneissa tai maakuopissa. Auschwitzin komentaja Rudolf Höss kirjoittaa Nürnbergin tuomioistuimelle 24.4.1946 kirjoittamassaan todistuksessa, ns. Höss-dokumentissa:
”Birkenaussa oli 5 yksikköä. 2 suurta krematoriota joilla kummallakin oli kapasiteettia 2.000 ihmiselle 24 tunnin sisällä, ts. kaasukammiossa voitiin tappaa enintäin 2.500 ihmistä, 24 tunnin sisällä voitiin 5:ssä (koksilämmitteisessä) kaksoisuunissa polttaa korkeintaan 2.000. 2:ssa pienemmässä yksikössä, joissa kummassakin oli 4 suurta kaksoisuunia, voitiin hävittää noin 1.500 ihmistä. Tämän lisäksi vielä erillinen yksikkö – nimittäin vanhasta maalaistalosta oli tiivistämällä tehty kaasukammio ja sinne mahtui kerralla noin 1.500 ihmistä. Polttaminen tapahtui avoimissa kuopissa puulla, ja tämä oli oikeastaan rajatonta, 24 tunnin sisällä voitiin laskelmieni mukaan tällä tavalla polttaa jopa 8.000 ihmistä. –Näissä yllä kuvatuissa yksiköissä oli siis mahdollista 24 tunnin sisällä tuhota ja hävittää 10.000 ihmistä. Tietääkseni tämä luku tavoitettiin vain kerran 1944, kun junien myöhästymisen vuoksi yhtenä päivänä kerran samanaikaisesti saapui viisi kuljetusta.”
Kuoliko Auschwitzissa suomalaisia
Kysymys:
Kuoliko Auschwitzin kaasukammioissa suomalaisia?
Vastaus:
Elina Sanan tutkimuksien mukaan Stutthofin keskitysleirillä tai jollain sen alaleirillä kuoli suomalainen Eino Altis. Muitakin suomalaisnimiä löytyy keskitysleirien arkistodokumenteista, mutta useimmat olivat neuvostoliittolaisiksi merkittyjä entisiä Suomen kansalaisia. Auschwitzissa kuoli seitsemän Suomeen paennutta juutalaista jotka vuonna 1942 luovutettiin saksalaisille. Näistä kaksi oli lapsia, toinen syntynyt Suomessa.
Missä leireissä oli kaasukammio?
Kysymys:
Olen ymmärtänyt, että vain kuudessa (Auschwitz, Maidanek, Treblinka, Belzec, Kulmhof ja Sobibor) tuhoamisleirissä oli kaasukammiot, ja että näissä leireissä tuhottiin systemaattisesti ne 4 miljoonaa juutalaista. Yllätyksekseni luin, että myös Stuthofissa oli kaasukammio. Kysymykseni: Kuinka monessa keskitysleirissä -em. kuutta leiriä lukuunottamatta - oli kaasukammiot, ja kuinka systemaattisesti niitä käytettiin ?
Vastaus:
Tavallisesti on tehty ero tuhoamisleirin ja keskitysleirin välillä. Tuhoamisleireissä tapettiin ihmisiä systemaattisesti kaasukammiossa, kun taas keskityleiriessä hyödynnettiin vankien työvoimaa. Usein niissäkin oli kaasukammio, jotta työhön soveltumattomat vangit voitaisiin surmata vähin äänin. Tätä tarkoitusta varten ei tarvittu suurta kaasukammiota. Kuitenkin myös keskityleireissä joissa ei ollut kaasukammiota nälkä, kulkutaudit, onnettomuudet ja teloitukset levittivät kuolemaa. Esim. Bergen-Belsenissä kuoli 15.4.-20.6.1945, eli siis sen jälkeen kun brittisotilaat olivat vapauttaneet leirin 14.000 vankia, jotka eivät enää olleet pelastettavissa. Luku 4 miljoonaa sisältää sekä kaasukammioissa tapetut että ghetoissa ja keskitysleireissä nälkään, kulkutauteihin ja onnettomuuksiin menehtyneet ja teloitetut. Näiden lisäksi Einsatz-ryhmät ampuivat itärintamalla edetessään 2 miljoonaa juutalaista, joita ei siis ensin suljettu keskitysleireihin.
Kaasukammioita oli tuhoamisleirien lisäksi esim. Sachsenhausenissa ja Ravensbrückissa lähellä Berliiniä, Natzweiler-Struthofissa Strasbourgin lähellä, Mauthausenissa (Itävalta) ja Stutthoffissa (Puola). Myös Dachaussa (Baijeri) oli kaasukammio, mutta sitä ei koskaan otettu käyttöön. Sodan loppua kohti olot kaikissa leireissä pahenivat. Idässä menetetyt leirit evakuoitiin, minkä vuoksi jäljellä olevat leirit sullottiin täpötäyteen, ja elintarvikehuollon muutenkin luhistuessa keskitysleirivangit jäivät kaikkein vähimmälle. Varsinkin lavantauti raivosi useissa leireissä; siihen kuoli esim. Anne Frank Bergen-Belsenissä vuonna 1945.
Kaasukammioita natsit käyttivät jo vuosina 1939-41 ns. Armomurha-ohjelmassa, jossa kaikkiaan otettiin hengiltä ainakin 120.000 vammaista, kehitysvammaista ja ns. epäsosiaalista yksilöä.
|
